Tänään oli lämmin, kaunis ilta ja olisin ehkä mahdollisesti voinut haluta syömään johonkin ulos ja samalla kenties nauttimaan kylmän siiderin tai drinksun. Sattuneista syistä tämä tilanne meni ohi ja siinä vaiheessa, kun oikeasti piti ruveta miettimään ruokaa, en enää jaksanut lähteä mihinkään ja nälkä oli valtava. Nälkä on varmin tapa saada meikäläinen kiukkuiseksi. Niinpä, kun yhdistetään väsymys, lomantarve, koko päivän jyskyttänyt pääkipu ja hirmuinen nälkä, saadaan aikaan kiukkuinen Virpi.
Ruokaa piti keksiä, mieluusti äkkiä ja kanssaeläjäkin jo tajusi, että nyt on sellainen paikka jossa on parempi olla myötä- eikä vastakarvaan. Kanssaeläjä siis lupautui käymään kaupassa, jos vaan keksin mitä syötäisiin ja millä saataisiin kiukkuinen Virpi leppymään.
Känkkäränkkäpasta
(kahdelle-kolmelle nälkäiselle)
Pastaa (meillä kaurapastaa)
2 pakettia pekonia
1 isohko sipuli
1 purkki ruokakermaa
Aurajuustoa (ehkä 70 grammaa)
Mustapippuria, paprikajauhetta, ripsaus chilijauhetta
(kahdelle-kolmelle nälkäiselle)
Pastaa (meillä kaurapastaa)
2 pakettia pekonia
1 isohko sipuli
1 purkki ruokakermaa
Aurajuustoa (ehkä 70 grammaa)
Mustapippuria, paprikajauhetta, ripsaus chilijauhetta
Pistä mies silppuamaan pekoni pieniksi siivuiksi tai palasiksi. Leikkaa itse sillä aikaa sipuli. Laita vesi kiehumaan pastaa varten ja laita sekaan loraus öljyä ja tujaus suolaa. Lisää pastat kiehuvaan veteen. Lisää pekonit kylmälle pannulle ja käännä levy kuumenemaan.
Kun pekoni on paistunut sen verran, että siitä on alkanut irrota rasvaa kunnolla, lisää pekonin joukkoon myös sipulisilppu. Kuullottele ja paistele kunnes molemmat ovat mieleiselläsi tavalla pehmenneet ja rusehtuneet. Jauha myllystä sekaan mustapippuria, ripsauta sekaan hieman paprikajauhetta ja vielä pienempi ripsaus chilijauhetta. Sekoita ja lorauta joukkoon ruokakerma. Anna muhitella siiheksi, kunnes pasta on aikalailla kypsää. Nakkaa kastikkeeseen vielä auraa murusina tai palasina ja anna juuston sulaa kastikkeeseen.
Sekoita pasta ja kastike lautasella ja jauha halutessasi vielä päälle lisää mustapippuria. Nauti tumman oluen (kanssaeläjä) tai valkkarilasillisen (minä sosialisoin tupareiden jäljiltä avattuna jääkaapissa olleesta pullosta, jonka ystävä meille jätti) kanssa.
Ja kas näin, känkkäränkkää ei näy enää missään. Suupielet kääntyvät hymyyn samaa tahtia nousevan verensokerin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti