Kesää talven keskelle

Olimme viime lokakuussa viikon verran reissussa oikein perinteiseksi turistirysäksi mainitulla Rodoksen saarella Kreikassa. En ole saanut aikaiseksi postausta reissusta ties mistä syistä ja kun matkaoppaatkin on palautettu ajat sitten, kunnollinen matkapäiväkirja unohtui laatia ja käyntikorttejakin on tallessa vain parista hassusta ravintelista, teen nyt tällaisen fiilistelypostauksen reissun antimista.

Hotellimme sijaitsi Rodoksen kaupungissa, ei siis niissä perinteisissä biitsilöhökohteissa, vaikka toki kaupungistakin rantaa löytyi. Parvekkeeltamme näkyi rannan lisäksi myös Turkkiin. Rodoksen saari kun on hyvin lähellä Turkin rannikkoa.

Tirokafteri on yksi perinteisistä kreikkalaisen keittiön tahnoista/dipeistä. Kyseinen ape on siis vahvan mausteista taikka tuliseksikin mainittua juustodippiä. Itse kokeilin kyseistä herkkua ensimmäistä kertaa vasta Rodoksella, en tajua miten se on mennyt mulla ihan ohi kotimaan kreikkalaisissa ravintoloissa ruokaillessani. Kai sitä on niin kiintynyt tsatsikiin ettei ole edes havainnoinut muita vaihtoehtoja.

Halusin maistella mahdollisimman monia perinteisiä kreikkalaisen keittiön antimia reissulla, vaikka Rodoksen ei kerrottu olevan kulinaristisesti mikään keidas. Tämä moussaka, kuten myös yllä mainittu tirokafteri tuli nautittua matkaoppaidenkin suosittelemassa Yianniksen tavernassa, joka sijaitsee Rodoksen vanhassa kaupungissa pikkukujalla vähän sivussa isoimmasta hässäkästä. Yianniksen taverna oli symppis pikkuinen taverna, jossa kävimmekin kaksi kertaa lomamme aikana, koska aviomies kovasti halusi tänne uudemmankin kerran. Osoite on Sokratous - Platonos 41 Rodoksen vanhassa kaupungissa.

Rodoksen saari ei ole mikään järin iso paikka. Me emme hakeneet lomaltamme pelkkää rannalla makaamista, vaikka loman päätarkoitus olikin ihan vaan relata. Vuokrasimme siis auton kolmeksi päiväksi ja ajelimme ympäri saarta katsellen paikkoja. Kuskia vähän jännitti kapealla vuoristotiellä sadesäällä, kun vuorenrinteet olivat arvaattomasti koikkelehtivien vuohien lempparimestoja ja muutenkin ajokeli oli vähän turvattoman oloinen.

Yksi autoretkemme kohteista oli Lindoksen valkoinen kaupunki, joka sijaitsee Rodoksen saaren itärannikolla, vajaat 60 kilometriä Rodoksen kaupungista. Kuten kuvistakin näkee, ei auton vuokraus ei ollut yhtään hassumpi juttu sillä aurinkovarma Rodos oli kovastikin pilvinen lomaviikollamme. Lämpötilat olivat kyllä oikein mukavat mutta kunnollisia auringonottoilmoja oli parina-kolmena päivänä viikosta.

Lindoksen reissulle emme olleet etukäteen katsoneet mitään tiettyä ravintolaa jossa lounastaisimme, vaan aikamme kierreltyämme ympäriinsä päädyimme lounaalle Maria's tavernaan jota matkaan napatun käyntikortin mukaan pitävät Giorgos ja Chrisoula Houiris. Oman lounaani pääruoan virkaa toimitti uunilammas.

Eräänä toisena päivänä ajelimme vuorostaan länsirannikolla. Piipahdimme muun muassa Kritinian linnaan jonne pahin turismimeno ei vielä ainakaan ole yltänyt, vaikka linnan huudeja olikin ihan vasta kunnostettu ja luultavimmin sinnekin tulee olemaan tulevaisuudessa pääsymaksu. Me karttelimme pääsymaksullisia megaturistirysiä vaikka oltiinkin reissussa sesongin loppupäässä. Kritinian linnaan ei edes pääse turistibussilla sillä tie on niin kapea ja mutkainen. Linnan ovat aikanaan rakennuttaneet johainniittaritarit ja sieltä on muun muassa tsekkailtu merellä purjehtivia merirosmoja.

Länsirannikon retkelle meitä tai no, minua, ajoi Emponaksen kylä joka on eräs viinintuotantoon keskittyneistä paikoista Rodoksella. Emeryn viinitehdas mainosti viinitasting-mahdollisuutta, mutta itse maistelu oli kyllä aika kämäinen kokemus. Ostettiin kuitenkin tehtaanmyymälästä pullo ihan kelpovalkkaria ja puteli banaanilikööriä (koska Triple Sec oli loppu).

Lounastimme Emponaksessa jossakin ihan satunnaisessa tavernassa. Täällä(kin) syötiin alkupalaksi tsatsikia.

Ja toiseksi alkupalaksi otimme näitä friteerattuja juustopalleroita. Minä tykkäsin mutta miehen mielestä nämä oli vähän liikaa. Ei varmaan ole vaikea arvata, kuka meidän perheessä on se juustohiiri?

Kulkukissoja muuten oli Rodoksella todella paljon. Ihan joka paikassa oli kissoja. Osa voi paremmin ja osa huonommin. Ei ollut mitenkään eriskummallista että vaikka jonkun kerrostalon pihalla hengasi pari-kolme kisua, joille oli kannettu ruokaa pihamaalle mutta jotka eivät selvästikään olleet kenenkään lemmikkikissoja sen kummemmin.

Emponaksessa jouduin turhankin läheiseen kontaktiin yhden kisun kanssa. Istuttiin tosiaan lounaalla tavernan terassilla kun pikkuinen kissanpentu halusi tehdä lähempää tuttavuutta kanssani. Kissat eivät tuolla siis yleensä kuitenkaan pyrkineet mitenkään lähikontaktiin mutta tämä oli poikkeus. Kisu tuli istumaan pöydän alle jalkojeni juureen ja tuijotti minua. Sitten se alkoi naukua ja puskea sääriin. Kun en reagoinut mitenkään, se yritti lopulta hypätä syliini. Estin ja se tarrautui tietysti kynsillä koipeen. Onneksi ei ehtinyt tarrata kunnolla kiinni ja onnekseni minulla oli legginsit, joten kynnet eivät uponneet suoraan lihaan. Varsinaisesti mulla ei oo mitään kissoja vastaan mutta oon niille vähän allerginen ja toisekseen sen kulkukisun kynsien tekemät haavat ei ehkä ois olleet kovin kiva juttu.

Kolmantena ajelupäivänä piipahdettiin muun muassa Anthony Quinn Bayssa. Paikka sijaitsee vajaat parikymmentä kilometriä Rodoksen kaupungista itäpuolella saarta. Virallinen nimi paikalle on Ladikò Bay. Kreikan sotilasjuntta lahjoitti paikan Anthony Quinnille koska tämän elokuva Navaronen tykit teki Rodoksesta ja paikasta kuuluisan. Myöhemmin demokraattinen hallitus kuitenkin mitätöi lahjoituksen. Nimi on kuitenkin jäänyt elämään.

Taisi olla ihan ensimmäinen päivä perillä kun lähdimme vaan seikkailemaan ympäriinsä. Poistuimme vanhasta kaupungista yhdestä kaupungin porteista ja vaeltelimme lopulta jossain paikallisten lähiössä. Istuimme hetkeksi kadun reunaan pohtimaan mistä kautta kätevimmin pääsisimme takaisin hotellille ja bongasin lähettyviltä erään ravintolan, joka näytti tosi modernilta moniin muihin näkemiimme paikkoihin verrattuna.

Eräänä iltana meillä teki mieli pizzaa ja muistin tämän paikan, jonka ohi olimme harhailleet aiemmin. Olin nimittäin bongannut ravintolan läheltä pizzan kuskaukseen soveltuvia skoottereita ja päättelin, että eiköhän sieltä pizzaa saa. Muistikuvien perustella lähdimme suunnistamaan takaisin kyseiseen paikkaan ja löysimmekin perille City Halliin. Paikka oli uusi ja moderni, sisustusta ja menua myöden. Eikä todellakaan mikään turistipaikka! Kuvassa minun pizzani, jossa oli muun muassa kanaa ja punasipulia. Pizza oli melko tulinen.

City Hall koitui kohtaloksemme toisenkin kerran kun etsimme suunnilleen samalta alueelta lounaspaikaksemme erästä ihan toista matkaoppaissa kehuttua pikkutavernaa. Paikka löytyikin mutta ei näyttänyt olevan auki. Minulla oli järkyttävä nälkä ja vessahätä ja muistin City Hallin olevan suunnilleen samoilla nurkilla. Hermot (eikä rakko) kestänyt enää muiden paikkojen etsintää, joten suuntasimme taas City Halliin. Tällä kertaa söin aika mainion nuudeliannoksen, jossa oli kanaa ja pähkinöitä. Harmittaa ettei ole antaa tarkempaa osoitetta kun en internetistäkään löytänyt paikalle muuta kuin puhelinnumeron.

Takaisin paikallisiin ruokiin. Aina yhtä herkkua halloumia söin alkupalaksi eräänä kaatosateisena iltana kun jalat huusivat hoosiannaa ja lähdimme etsimään ravintoa hotellin läheisyydestä. Päädyimme satunnaisotannalla vähän hinnakkaampaan ja turistien suosimaan (joku paikan omistajista, tarjoilijoista tai vastaavista puhui itsekin suomea, kuulimme kun jutteli erään pöydän suomalaisten kanssa sujuvalla suomenkielellä) Scalini's restaurantiin, sijainti Rodoksen uuden kaupungin puolella, turistialueen ytimessä osoitteessa Mandilara street 12.

Keittiö Scalini'sissa oli niin sanotusti kansainvälinen mutta ruoka oli hyvää ja varsinkin pääannokset olivat vähintäänkin riittävän kokoisia. Jalat märkinä ja nälkäisenä tilasimme tyytyväisinä, söimme hyvällä ruokahalulla ja maksoimme kiltisti laskumme. Sitten taapersimme sateen tauottua oikein tyytyväisinä takaisin hotellille nukkumaan.

Kotiin tuomisten kanssa meni vähän överiksi. Kuskattiin mukana muun muassa retsinaa, tavallista ouzoa, triple seciä (löytyi lopulta paikallisesta isommasta Sparista, jonne päädyimme autolla lähiössä ajellessamme ostoksille), Metaxaa ja viiniretken lopputulemana ostetut banaanilikööri ja valkkari. Näiden lisäksi mukaan tarttui ainakin vielä kahviouzoa, jonka aviomies halusi ihan välttämättä ostaa. Tottakai ostimme myös oliiviöljyä, mausteita sekä lokaalia hunajaa. Juustoja olisi ollut ihana tuoda mutta meillä ei ollut mitään millä niiden lämpötila olisi pysynyt siedettävänä kotimatkan ajan.

Paikallista pikaruokaa edustaa eturivissä tietenkin gyros. Tottakai meidän piti päästä gyrostakin maistelemaan. Olimme bonganneet sopivan paikan tallustellessamme useamman kerran hotelliltamme Rodoksen vanhaan kaupunkiin. Paikka oli sellainen katukeittiötyyppinen, josta sai take awayta mutta heillä oli myös muutama pöytä siinä kadun varressa paikanpäällä aterioimista varten. Olimme panneet merkille että paikka oli myös paikallisten suosiossa, joten sen vuoksi valitsimme juuri tämän paikan gyrosten nauttimiseen.

Kuvassa on possugyros jonka aviomies nautiskeli. Itse söin kanagyrosta joka oli kääritty pitaleivän sisään ja tarjoiltiin tötterötyyppisesti. Lisänä annoksessani oli ranskalaisia. Miehen annos oli kuvauksellisempi, joten pääsi nyt tähän edustamaan.

Blogiani lukeneille ja meidät oikeasta elämästä tunteville on varmaan jo käynyt ilmi ettei aviomies juo viiniä. Oluen ystävällekin löytyi kivasti tarjontaa, ravintoloissa edusti pari-kolme paikallista merkkiä mutta kaupan hyllystä löytyi enemmän valinnanvaraa. Yksi hotellihuoneessa nautituista huurteisista oli tämä Ateenalaisen pienpanimon käsintehdyksi mainostettu Craft-olut, joka muistaakseni sai ihan kelvot arviot mieheltä.

Yksi hassuimmista kohtaamisista sattui kun olimme ajelemassa Rodoksen kaupungin korkeimmilla kohdilla. Kävimme katselemassa miltä kaupunki ylhäältä näyttääkään ja pysäköimme automme vaan johonkin tien varteen (liikennesäännöt tai niiden puute oli ihan oma juttunsa paikallisessa liikenteessä ja siinä riitti ihmettelemistä, mutta sopeuduimme melko pian). Tien toisella puolella hengasi pari lehmää! Ihan muina äpyleinä siinä oleskelivat, ihan tien tuntumassa. Melkoisia citylehmiä, ei vaan taitaisi mitkään säännökset mahdollistaa moista täällä koti-Suomessa.

Yksi kivoimmista ravintolaelämyksistä minun mielestäni oli taas kerran matkaoppaidenkin suosittelema Mandala-ravintola (Sofokleos 38, Rodoksen vanha kaupunki). Paikka oli hauskasti hippihenkinen ja meidän sattuessa paikalle tarjolla oli myös elävää musiikkia. Ravintolassa ei varsinaisesti ole sisätiloja, vaan se on katettua terassia mutta ei siellä onneksi palellut. Kylmempiä iltoja varten paikasta löytyi takka.

Todella huonossa ja hämärässä kuvassa edustaa alkupala, joka oli todella runsas brie-bruschetta.

Naamasta näkee että Mandalassa viihtyi. Soitannan alettua tietysti keskustelu vähän muuttui vaikeammaksi mutta esiintyjä lauleskeli hauskoja tunnettuja ulkomaisia biisejä, joten leppoisa meininki oli. Voin suositella, vaikkei tämäkään mikään superedukas paikka ollut.

Loppuun vielä tunnelmakuva hotellimme lähibiitsiltä sellaiselta päivältä kun auringonotto oli päivän pääasiallinen tarkoitus. Rodos ei ollut yhtään hassumpi lomakohde. Me halusimme tälle reissulle suorat lennot Oulusta, lämpimämmän sään kuin lokakuisessa Oulussa, hyvää ruokaa ja juomaa ja mahdollisuuden ottaa rennosti, mutta nähdä halutessamme myös muuta kuin hotellihuoneen ja rantaa. Nämä kaikki toiveemme toteutuivat ja mielestäni Rodos onkin mainettaan parempi matkakohde.

Seuraava reissumme suuntautuukin jo ihan muutamien viikkojen kuluttua Egyptiin! Niin että seuraavaa aurinkolomaa odotellessa. Auringon, snorklauksen ja haihyökkäysten välttelyn lisäksi toivomme reissullamme näkevämme myös pyramideja ja välttyvämme faaraon kostolta. Lupaan kirjoittaa reissuraportin Egyptistä nopeammin kuin Rodokselta ;)