Uusi koti, uudet kujeet

Näköjään juhlasta juhlaan käy blogistin tie. Tai no ihan kaikkea muuta kuin juhlaa oli tässä synttäreiden ja tupaantulijaisten välissä; nimittäin melkoinen muuttorumba vuokrakodista ensimmäiseen ihan omaan kotiimme. Muuton keskellä ei juuri tullut kovin häävejä kulinaristisia elämyksiä kokkailtua, sen vuoksi blogiinkaan ei ole tullut päivitettyä mitään.

Ystävämme Helsingistä olivat tulossa käymään viikonloppuna ja siksipä päätimme heittää itsellemme haasteen ja järjestää tupaantulijaiset 6 päivää muuton jälkeen. Olipahan hyvä syy laittaa paikat kuntoon, että kehtasi päästää vieraita sisään ;)

Vieraisiin lukeutui yksi vegaaniystävä ja useampi vegetaristi, siksipä tarjoiluissa mentiin liha- ja kanapullia lukuunottamatta melko kasvislinjoilla.


Tarjolla oli kreikkalaista salaattia, maurilaista kesäkurpitsasalaattia, (vegaanista) tsatsikia, basilikalla maustettuja lihapullia, rucolalla maustettuja kanapullia, rosmariinileipää, marinoituja paprikoita sekä vegaanista kaakkua.

Marinoidut paprikat

2 keltaista paprikaa
2 punaista paprikaa
2 vihreää paprikaa

Marinadi:
5 valkosipulinkynttä
Oliiviöljyä
Balsamicoa
Suolaa, mustapippuria

Otin suuntimia marinoituihin paprikoihin Maku-lehden nettisivuilta.

Pese ja halkaise paprikat. Poista niistä siemenet ja muut turhat sisukset. Paahda paprikoita leivinpaperoidulla uunipellillä kuoripuoli ylöspäin 225-250 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes kuoret alkavat mustua.

Ota paprikat uunista ja sulje ne muovipussiin ainakin 10 minuutiksi tai kunnes ovat jäähtyneet niin, että voit käsitellä niitä ja repiä kuoret pois helposti.

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. (Halutessasi lorauta pannulle öljyä ja kuullota valkosipulit pehmeiksi. Minä jätin tämän vaiheen välistä.)

Sekoita öljy, balsamico, valkosipuli, suola ja pippuri keskenään kulhossa ja laita joukkoon suikaleiksi leikkaamasi paprikat. Anna maustua viileässä muutama tunti tai yön yli.

Itse laitoin paprikoihin liikaa öljyä ja ne lilluskelivatkin melkoisessa liemessä. Hyviä ne silti olivat ja tosiaan olivat ihan vegaaniruokailukelpoja myös.

Maurilainen kesäkurpitsasalaatti
(4-6 hengelle)

Noin 500 grammaa (pieniä) kesäkurpitsoja
Noin 4 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 iso, halkaistu valkosipulinkynsi
Reilu 0,75 desilitraa pinjansiemeniä
Reilu 0,75 desilitraa rusinoita
(3 ruokalusikallista silputtuja, tuoreita mintunlehtiä)
Noin 2 ruokalusikallista sitruunamehua (tai maun mukaan)
Suolaa, pippuria

Ohje on peräisin Maittavat Tapakset -kirjasta, jonka sain edellisissä kemuissa syntymäpäivälahjaksi. Tein itse ohjeen tuplakoossa ja minttu jäi valitettavasti pois, sillä useasta kauppakäynnistä huolimatta tuoretta ostokelpoisen näköistä minttua ei näkynyt. Ei myöskään rosmariinia, jota tuonnempana tulevaan leipäohjeeseen olisin tarvinnut. Onneksi on kuitenkin kuivamausteet, vaikka tuore aina olisikin kivempi.

Leikkaa kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna oliiviöljy keskilämmöllä suuressa paistinpannussa. Lisää valkosipulinpuolikkaat antamaan makua öljyyn. Anna puolikkaiden kypsentyä, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Nouki sitten puolikkaat pois pannulta ja heitä ne pois. Lisää pannulle kesäkurpitsaviipaleet ja paista sekoittaen, kunnes ne ovat hieman pehmentyneet. Siirrä sitten viipaleet tarjoilukulhoon.

Lisää joukkoon pinjansiemenet, rusinat, minttu, sitruunamehu sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. Sekoita. Maista ja lisää tarvittaessa oliiviöljyä, sitruunamehua sekä mausteita.

Anna salaatin jäähtyä täysin. Peitä ja säilytä jääkaapissa ainakin 3,5 tuntia. Ota salaatti jääkaapista 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Tämä mahtaa olla kyllä ensimmäinen kerta kun kesäkurpitsa vierailee meikäläisen keittiössä näin runsain mitoin. Ja hieman noiden rusinoiden laittaminen tähän yhteyteen mietitytti myös etukäteen, mutta lopputulos oli kuitenkin kaikista epäluuloista huolimatta ihan maistuva :)

Rosmariinileipä

5 desilitraa vettä
1 pussi kuivahiivaa
2 teelusikallista suolaa
2 ruokalusikallista hunajaa
3 teelusikallista kuivattua tai 3 ruokalusikallista tuoretta rosmariinia
2 desilitraa vehnäleseitä
Noin 8 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 desilitraa oliiviöljyä

Pinnalle
2 ruokalusikallista tuoretta rosmariinia
2 ruokalusikallista oliiviöljyä

Ohje on peräisin Iltalehden sivuilta Teresan keittiöstä. Olin tulostanut aiemmin netistä kivan leipäohjeen tällaista välimerihenkistä tarjoilua ajatellen, mutta koska tämä tapahtui ennen muuttoa, voitte arvata löysinkö enää sitä reseptiä täällä uudessa kodissa... piti siis googlettaa ja tuo rosmariinileivän ohje vaikutti riittävän yksinkertaiselta tällaiselle aloittelevalle leivän leipojalle kuin meikäläinen. Tosiaan sitä tuoretta rosmariinia ei kaupasta löytynyt, joten käytin taikinaan kuivattua ja leivän pintaan painelin ennen paistoa muutaman rucolan lehden. Vehnäleseet korvasin neljän viljan luomupuurohiutaleilla.

Liuota hiiva, suola ja hunaja 42-asteiseen veteen (en mitannut, otin vain sellaista reippaasti lämpöistä, niin kuin yleensäkin kuivahiivalle). Lisää rosmariini ja vehnäleseet, sekoita ja anna turvota hetki. Lisää puolet jauhoista ja sekoita tasaiseksi. Lisää vähitellen loputkin jauhot ja lisää samalla myös öljy.

Vaivaa taikinaa niin, että se irtoaa käsistä, mutta ei ole vielä liian kuivaa. Kohota taikinaa liinan alla noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja leivo taikina joko kahdeksi pitkänomaiseksi leiväksi, jotka sitten laitat leipävuokiin, tai niin kuin minä, leivo yksi iso pötkylä ja paista se leivinpaperoidulla uunipellillä.

Pellille tai leipävuokiin nostamisen jälkeen anna kohota vielä 10 minuuttia. (Painele rucolan lehtiä leivän pintaan.) Paista sitten 180 asteisessa uunissa 35-40 minuuttia. Voitele lämpimän leivän pinta oliiviöljyllä (ja ripottele päälle tuoretta rosmariinia, ellet painellut ennen paistoa siihen jo rucolaa).

Leipä onnistui kyllä hyvin ja se oli helppo tehdä. Rosmariini maistui kivasti, muttei lainkaan liian voimallisesti. Hyvää oli ja nopeasti katosi iso leipä ihmisiin!

Vegaanikaakku

Pohjaan tarvitset:
2,5 desilitraa vehnäjauhoja
2 desilitraa sokeria
0,5 desilitraa kaakaojauhetta
0,5 teelusikallista suolaa
1 teelusikallisen soodaa
1 ruokalusikallisen vaniljasokeria
0,5 desilitraa Go Green -vaniljasoijajuomaa
0,5 desilitraa vettä
0,5 desilitraa (sitruuna)öljyä

2 banaania

Lisäksi tarvitset:
Noin 1,5 desilitraa Go Green -vaniljasoijajuomaa
Mansikkahilloa
400 grammaa mansikoita
1 purkillisen Go Green -vispiä (tai jos et löydä, niin kuin minä, Go Green vispautuvaa vaniljakastiketta)
1 teelusikallisen vaniljasokeria

Tämä kaakku siis hurmasi kirsikkaisena versiona Kulinaarimurulassa, josta innostuin tätä kokeilemaan. Oma versio tosin oli huomattavasti surullisemman näköinen, koska 4 eri kaupassa käytyäni ja ilman kauravispiä jäätyäni tyydyin vispautuvaan vaniljasoosiin, joka ei kyllä ollut erityisen vispautuvaa. Jäi tosi löysäksi ja sen myötä kaakkukin oli jokseenkin ruma. Maku kyllä oli ihan hyvä siitä huolimatta.

Laita uuni lämpenemään 170 asteiseksi.

Aloita kakkupohjan teko yhdistämällä ensin kuivat aineet. Lisää sitten joukkoon nesteet, öljy sekä muussatut banaanit. Sekoita taikina hyvin.

Kaada taikina leivinpaperoituun irtopohjavuokaan ja paista uunissa noin tunteroinen. Kun kaakku on jäähtynyt, leikkaa se kahteen osaan.

Kostuta alempi kakun puolisko soijajuomalla ja levitä sille sitten mansikkahilloa ja tuoreita mansikkaviipaleita. Jos olet joutunut tyytymään vispautuvaan vaniljasoossiin, vatkaa se tässä vaiheessa ja lorota siitä muutama noro mansikoiden päälle. Laita sitten kakun toinen puolisko alemman päälle ja kostuta kanttakin hieman soijajuomalla. Jos olet saanut käsiisi vispiä, vatkaa se tässä vaiheessa ja mausta vaniljasokerilla. Koristele kaakku vispillä/vaniljasoosilla ja tuoreilla mansikoilla. Ja laita se paniikissa jääkaappiin toivoen epätoivoisesti vaniljasoossin edes pienoista kohmettumista siellä.


Kakusta nimittäin yritti laskea koristemansikat pyllymäkeä alas, koska vaniljakastike oli todella niin löysää, ettei siitä kakunpäälliseksi oikein ollut. En tajua, miksi kaupoista en kauravispiä käsiini saanut, koska olen sitä kyllä aiemmin nähnyt valikoimissa useammassakin paikassa. Nyt näytti olevan tarjolla vain tuota vaniljasoosia ja sitten ruokakermaversioita. Kummallista.

Kakku ja muut tarjoilut katosivat enimmälti vieraidemme massuihin illan aikana, joten tyytyväinen saattoi olla. Ilta oli hauska ja uudessa kodissamme oli välitön ja lämmin tunnelma, tupaantulijaiset olivat siis onnistuneet!