maanantai 11. huhtikuuta 2011

Vieraisilla insinöörin keittiössä

Maaliskuun loppupuolella pidimme kokoontumisajoja oululaisten blogituttavien, etelän vahvistuksemme sekä tuttujen mukana hengailijoiden kanssa (Diplomi-)insinöörin keittiön Pekan luona.

Raporteeraus on viivästynyt työkiireiden ja ihan oman laiskuuden (vetoan kyllä sitkaan flunssan aiheuttamaan väsymykseen!) vuoksi. Tässäpä nyt kuitenkin kuvia osasta illan tarjoiluista ja yksi resepti omista viemisistäkin. Kaikkea illan herkuista en saanut kuvattua, enkä myöskään maistettua, sillä omaa juhlimistani verotti tällä kertaa ikävästi kesken illan iskenyt migreeni.

Olin lainannut keittiötäni aiemmin päivällä Raunalle ja hän valmistelikin meille alkupaloiksi aivan ihastuttavat vitello tonnatot. Ihania!

Pastanjauhajien kanssa olimme haaveilleet yhteisestä shampanja-tastingista helmikuisesta Helka-vierailusta saakka, sillä Essi Avellan oli istuttanut meihin kipinän tuota kuohuvaista juomaa kohtaan. Toteutimmekin tastingin miitin yhteydessä. Maisteltavana oli kuvassa näkyvien puteleiden lisäksi myös pari muuta samppista.

Isäntä itse oli pyynnöstä ottanut uusintaotoksen aiemmin kehutusta gazpachostaan. Kuulemma tomaattimehussa oli tällä kertaa ollut tyytyminen kehnompaan ja se maistui hieman lopputuloksessa. Hyvvää silti!

Kauneutta kattaukseen toivat Ranskasta ns. "hang around -jäsenen" tuomat macaronsit. Sulivat suuhun!

Minä yritin saada aikaan kivoja juustotankoja, jotka koristelin vielä sesamin siemenillä. Näiden reseptiä on turha jakaa sillä koko homma meni sävellykseksi ja rävellykseksi. Lopputulos onneksi oli edes kohtalaisen syömäkelpoinen.

Juustotangot oli tarkoitus tarjoilla jo aiemmin hyväksi testatun siitakesienikeiton kanssa, mutta muistin kertoa tämän kanssaruokailijoille vasta sitten, kun melkein kaikkien lautaset olivat jo tyhjät.

Illan innovatiivinen isäntä oli kehitellyt meille suomalaishenkisen version iskender-kebabista. Poronkäristys, ruispitaleivän palaset ja puolukkakastike sopivat erittäin hyvin yhteen.

Koska halusin tarjota myös jotain jälkkäriosastolle päätin testata Glorian ruoka & viini -lehdestä bongaamaani hasselpähkinäkakun reseptiä.

Hasselpähkinäkakku
(Glorian ruoka & viini 2/2011)

3 luomukananmunaa
2 desilitraa sokeria
100 grammaa voita
1,25 desilitraa extraneitsytoliiviöljyä
200 grammaa murskattua hasselpähkinää
0,5 desilitraa mannasuurimoita (minulla ei ollut, korvasin luomulla kauraleivontaseoksella)
0,75 desilitraa luomuvehnäjauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta
1 luomusitruuna
2 luomuklementiiniä

Vuoraa paistovuoka leivinpaperilla ja sivele paperi voisulalla tai öljyllä.

Laita uuni lämpenemään 160 asteeseen.

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.

Sulata voi. Sekoita voisula sekä oliiviöljy muna-sokerivaahtoon.

Sekoita kuiva-aineet keskenään ja nostele nekin sitten taikinan joukkoon.

Raasta sitruunasta sekä klementiineistä kuori ja purista niistä myös mehut taikinaan. Sekoita sitten taikina varovasti tasaiseksi.

Kaada taikina leivinpaperoimaasi vuokaan ja paista kakkua noin 30-35 minuuttia tai kunnes kakku on juuri kypsää ja mehevää.

Minulla paistoon meni kauemmin aikaa ja epäilen sen johtuvan siitä että kakuntekovaiheessa huomasin minulta uupuvan mannaryynien. Korvasin sen tosiaan kauraleivontaseoksella mutta mannaryynit olisivat varmaan imeneet itseensä taikinan nestettä ja kun näin ei ollut, joutui kakkua paistamaan kauemmin, jotta se hyytyi.

Pienen epätoivon jälkeen kakku hyytyi kuitenkin ja annoin sen jäähtyä vuoassaan kuten ohje käskee tekemään.

Ohje kehoittaa tarjoilemaan kakun hillottujen klementiinien ja hapankerman kanssa. Klementiinien tekoa on yrittänyt ainakin Siskot kokkaa -blogin Nelle, eikä niin hirveän menestyksekkäästi. Onneksi en siis itse edes yrittänyt! Hapankermaakaan en testannut, vaan sekoittelin kermavaahdosta ja mascarponesta kakulle kaverin.

Kakku oli tämmöisenä hitusen epäonnekkaanakin versiona tosi hyvää, joten ehkä kokeilen uudemman kerran sitten niitten mannaryynien kanssa vielä. Ja jos Nelle onnistuu hilloamaan onnistuneesti niitä klementiinejä, niin ehkä sitten niittenkin kanssa.

Illan edetessä eteemme loihdittiin myös sarja kauniita drinkkejä!

Vara-aviomieheni, useammankin kerran näissä miiteissämme mukana hengannut T oli bongannut lentokoneessa lehdestä kiintoisan irkkulaisen jälkkärireseptin. Kyseinen resepti ei ollut tallentunut mieleen mutta netistä oli löynyt jokin korvaava avustamaan jälkkärioperaatiota. Tässä oli mukana ainakin mustikoita, kaurahiutaleita tahi -leseitä, turkkilaista jogurttia ja kermaa sekä viskiä.

Ja tottahan toki jälkiruokamestari, armoitettu jäätelöntekijämme Pekka askarteli herkulliset jätskiannoksetkin illan mittaan.

Kuvallinen todistusaineisto illasta on tosiaan osaltani vajavainen mutta Vegemisten tyttöjen tuomisten reseptejä voi kurkata tosiaan täältä, täältä ja täältä. Pekan tekemisiä täältä. Pastanjauhajien täältä.

4 kommenttia:

Janna kirjoitti...

Minäki tein tuota hasselpähkinäkakkua, panin ohjeen mukaisesti mannaryynejä mutta paistoajan sai kyllä tuplata. Taikina oli niin löysää ja mehuista että se vaan hyllyi uunissa ensimmäiset puoli tuntia :D Tarjosin kakkua ilman lisukkeita kekkereillä, jossa oli kolmisen muutakin kakkua, eikä se kyllä ollut mikään illan tähti. Olis kyllä kaivannut vähintäänkin jotain soosia tai vaahtoa kaverikseen, sellaisenaan oli jotenki aika tylsä. Mulla on sitä pakkasessa, pitäisköhän antaa uus mahdollisuus vaikkapa just mascarponen kera?

Virpi kirjoitti...

Ahaa eli siis mannaryynit ei ollutkaan se juttu sitten miks se taikina tosiaan hyllyi :D mäkin paistoin varmaan melkeen tupla-ajan lopulta.

Meidän kemuissa tuo kyllä tuntui uppoavan porukkaan hyvin, mutta toisaalta kakkukilpailijoita ei ollut lähettyvillä. Ja ehdottomasti suositan testaamaan vielä vaikka just mascarponen kanssa, varmaan tohon joku tuote kylkeen kuuluu olla kun reseptikin sitä hapankermaa suositteli.

Nelle kirjoitti...

Hienoja tarjottavia teillä on ollut :) Mä alan vakuuttua että siinä klementiinien ohjeessa on varmaan jotain, mikä on itsestäänselvyytenä jäänyt sanomatta. Todennäköisesti pieni määrä nestettä auttaa ainakin sulamisen alkuun. Ehkäpä tässä kohta olisi aika uusintayritykselle.

Virpi kirjoitti...

Nelle: No kuten tästä kakkuepisodistakin voi päätellä, niin ei oo ihan paikkaansapitäviä ne ohjeet sitten muutenkaan, joten epäilemättä siinä klementiinienkin kohdalla voi olla jotain pielessä.

Onnea kuitenkin uusintayritykselle, jos siihen rohkenet vielä ruveta! :)