Ranskankermassa marinoitu mozzarella

Sain päävastuun juhannuksen mökkireissun ruokien suunnittelusta ja toteutuksesta, joten pähkäilin että perushyviksi todettujen juttujen kuten vaikkapa halloumin lisäksi voisi olla kiva kokeilla jotain uuttakin. Pläräilin yhden illan keittokirjoja, ruokablogeja ja ruokalehtiä. Jamie Oliverin Alastoman kokin onnenpäivät -kirjasta bongasin kiintoisan ranskankermassa marinoidun mozzarellan reseptin.

Ranskankermassa marinoitua mozzarellaa
(Jamie Oliver: Alastoman kokin onnenpäivät, s. 93)

3-4 (puhveli)mozzarellapalloa
1 (pieni) purkki ranskankermaa
Suolaa
Mustapippuria myllystä
1 sitruunan kuori ja (ainakin) puolet sen mehusta
(Tuoretta meiramia)
Ainakin yksi tuore punainen chili
Oliiviöljyä

Leikkaa mozzarellapallot noin sentin viipaleiksi ja levitä ne isolle lautaselle tai vadille.

Lusikoi mozzarellasiivujen päälle ranskankerma. Levitä suhteellisen tasaiseksi kerrokseksi juuston päälle. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Pese sitruuna ja raasta sen kuori ranskankerman päälle. Purista myös puolikkaasta sitruunasta mehut (jos tykkäät kirpeämmästä, voit laittaa koko sitruunan mehun).

(Ripottele päälle kourallinen tuoreita meiraminlehtiä.)

Halkaise chili(t) ja poista siemenet. Silppua chili(t) ja levitä myös ne juustoviipaleiden päälle.

Valuta koko komeuden päälle vielä oliiviöljyä.

Tarjoa mozzarellat sellaisenaan tai lisäkkeenä. Viipaleet säilyvät jääkaapissa pari päivää.

Minulla oli kolme mozzarellapalloa, käytin pikkupurkin ranskankermaa, puolikkaan sitruunan mehun ja yhden punaisen chilin. Jätin meiramin pois kokonaan. Lopputulos oli aika sopiva juhannuksen ruokalautaselle jolla oli tarjolla monenlaisia makuja. Jos makuja haluaa terästää niin varmasti kokonaisen sitruunan mehu ja toinen tai useampikin chili tuo tähän lisää vivahteita. Meillä tykättiin tästä kyllä tämmöisenäänkin.

Hauska lisäke ja pidän tämän varmasti jatkossakin mielessä sillä ohje oli helppo ja lopputulos etenkin vaivaan verrattuna erittäin mainio.

Grillattua suklaa-rommibanaania

Juhannus vietettiin meren äärellä mökkeillen ja kokkaillen. Pääroolissa oli tietystikin grillattu ruoka ja myös yksi viikonlopun jälkkäreistä toteutettiin grillissä. Ohjeen bongasin Ruokasuosikit-sarjan grilliruoat-kirjasta sitä ennen juhannusta selaillessani.

Suklaa-rommibanaanit

1 kpl banaaneja per syöjä
(Tummaa) suklaata
(Tummaa) rommia
Voita
Foliota

Kuohukermaa
Mascarponea
Vaniljasokeria

Revi foliosta reilun kokoiset palaset kullekin banaanille. Siis sen kokoiset että saat käärittyä banaanin kokonaan folion sisälle. Voitele sitten folion sisäpinta.

Tee veitsellä pituussuunnassa viilto kunkin banaanin kuoreen. Raota kuorta ja laita suklaata kuoren alle koko banaanin pituudelle. Sulje banaani folion sisälle.

Paahda banaaneja grillissä 5-10 minuuttia tai kunnes suklaa sulaa banaanien sisälle. Tämä ei ole niin tarkkaa koska banaanit ovat foliokääreissä. Mekin jätimme banaanit grilliin odottamaan että pääruoka on saatu syödyksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla ja sekoita mascarponen kanssa.

Nosta banaanit grillistä, poista foliokääre ja aseta kukin banaani omalle lautaselleen.

Avaa banaanin kuori ja lorauta jokaiselle banaanille tilkka rommia.

Tarjoile heti mascarpone-kermavaahdon kanssa.

Ohje käski ripotella päälle vielä muskottipähkinää mutta eipä tämä mielestäni sitä kaivannut.

Banaanin kera voi käyttää mitä suklaata mieli tekeekin, meillä oli 75 % tummaa. Lisukkeena voi mascarpone-kerman sijasta olla vaikka jäätelöä tai ranskankermaa.

Banaanijälkkäri oli erityisesti miessyömäreiden mieleen mutta itsekin kyllä pidin siitä. Vaivaton ja herkullinen resepti jota tulee varmasti kokeiltua toistekin.

Grillipekonia

Kaupoista saa kaikenlaisia jännittäviä tuotteita joiden tarkoitus on mitä ilmeisimmin tehdä meistä kaikista entistä uusavuttomampaa porukkaa. Marinoimattoman lihan hankinta peruskaupan valikoimista voi olla joskus mahdoton tehtävä ja näin juhannuksen alla lihatiskit tursuavat erilaisia "lykkää vain grilliin" -tuotteita. Yksi tämmöisistä tuotteista on grillipekoni.

Minua tympäisee jos joudun maksamaan myös marinadin painosta ostaessani lihaa. Olen tartuttanut tämän ajatustavan jo mieheenkin, hänenkin ehdoton vaatimuksensa juhannuslihoille oli että niiden pitää olla marinoimattomia. Tänäänkin ihmettelin lihatiskillä kuinka sama possun ulkofile voi maksaa tuplahinnan vain sen vuoksi että joku on hieraissut vähän mausteseosta sen pintaan? Noh, kuitenkin. Taannoin ostoskärryyni tarttui kaupasta tämmöisiä possun kylkisiivuja. Niistä ajattelin sitten kokeilla itse maustaa ns. grillipekonia.

Grillipekoni

Noin 300 grammaa porsaan kylkisiivua
Suolaa
Mustapippuria
Paprikajauhetta
(Chilijauhetta)

Levitä lautaselle mausteseos suolasta, mustapippurista, paprikajauheesta ja jos haluat, ripsauta myös vähän chilijauhetta joukkoon.

Kierittele possun kylkiviipaleet yksi kerrallaan mausteseoksessa.

Grillaa kypsäksi.

"Grillipekoni" kuvassa etualalla. Koska takeita onnistumisesta ei ollut, grillattiin samalla myös pihviä ja lisukkeeksi tehtiin salaatti raikastamaan kokonaisuutta. Kylkisiivuihin tuli sähkögrillilläkin kiva rapsakka pinta ja siivuissa ollut rasva suli grillatessa tehden lihasta rapsakasta pinnasta huolimatta mureaa. Ihan kiva ja onnistunut kokeilu siis!

Jälkkäriksi nautittiin mansikoita ja turkkilaisesta jugusta sekä kermavaahdosta sekoiteltua soossia. Päälle ripaus vaniljasokeria.

Peruspöperölä toivottaa kaikille herkullista juhannusta ja toivoo hyviä grillausilmoja!

Jauhelihapihvit karitsasta

Viikonloppua varten ruokaostoksia tehdessäni yleensä katselen vähän myös mitä lihatiskillä on tarjouksessa ja saatan tehdä suunnitelmat sen pohjalta tai muuttaa jo tehtyjä suunnitelmia mikäli tarjolla onkin jotain erityisen kivaa. Tällä kertaa mukaan tarttui muun muassa tarjouksessa ollutta karitsan jauhelihaa.

Jauhelihapihvit karitsasta

Noin 400 grammaa karitsan jauhelihaa
Puolikas punasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 kananmuna
Suolaa ja mustapippuria myllystä
Muutama oksa tuoretta timjamia

Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi.

Yhdistä jauhelihaan kananmuna, sipulit ja mausteet.

Vaivaa taikina ja muotoile siitä mieleisen kokoisia pihvejä. Itse suosin melko ohuita koska ne on helppo paistaa kypsäksi ilman että pinta ehtii kärähtää liiaksi.

Paista pihvit voi-oliiviöljyseoksessa paistinpannulla kypsiksi.

Tarjoile vaikkapa fetasalaatin kanssa. Salaatti koostui tällä kertaa lollo rossosta, lehtisalaatista, tuorekurkusta, keltaisesta paprikasta, punasipulista ja fetasta.

Tsatsiki olisi sopinut mainiosti tähän kokonaisuuteen mutta sitä en nyt tällä kertaa jaksanut alkaa tekemään kun söimme tsatsikia kavereiden luona synttärikemuissa edellisenä iltana.

Mansikka sydän raparperi

Mansikka ja raparperi sopivat erittäin hyvin yhteen, se on tullut jo todistettua esimerkiksi yhdistämällä näitä kahta samaan mehuun. Ja siitä tehty drinksu se vasta hyvää onkin! Sellaistakin nimittäin oli tarjolla meidän lauantaibrunssilla.

Brunssilla oli tarjolla myös pikkuisia lettuja, joiden kanssa tarjolla oli mansikkaista ja raparperista semifreddoa tai ainakin jotakin sen tapaista. Semifreddo oli kyllä vähän turhan jäässä vielä syöntivaiheessa mutta ensi kerralla tiedän ottaa sen sulamaan ajoissa (massa oli ehtinyt jäätyä kunnolla koska tein sen pakastimeen jo edellisenä iltana ihan aikataulusyistä). Mansikan ja raparperin yhdistämiseen hain ideoita ja oppeja niin Nelleltä kuin Pastanjauhajiltakin.

Mansikka-raparperisemifreddo

2 kananmunan keltuaista
2 kananmunan valkuaista
Ripaus suolaa
0,5 desilitraa ruokosokeria
1 litra tuoreita mansikoita
0,5 desilitraa sokeria
2,5 desilitraa kuohukermaa
Vaniljasokeria
2-4 vartta raparperia

Kuori tarvittaessa raparperit ja pilko ne sitten palasiksi. Laita raparperipalaset kattilaan, kaada vettä päälle sen verran että palat eivät aivan kokonaan peity veden alle. Lisää kattilaan myös puolisen desiä ruokosokeria. Anna raparperipalasten olla kattilassa niin kauan että ne pehmenevät kunnolla.

Anna raparperimössön jäähtyä. Kun seos on jäähtynyt, soseuta se sauvasekoittimella tai blenderissä.

Poista mansikoista kannat ja pilko ne kulhoon. Soseuta myös mansikat sauvasekoittimella tai blenderissä.

Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin.

Lisää keltuaisten joukkoon sokeri ja vatkaa.

Lisää valkuaisten joukkoon ripaus suolaa ja vatkaa kovaksi vaahdoksi.

Lisää kerman joukkoon makusi mukaan vaniljasokeria ja vatkaa vaahdoksi.

Sekoita keltuais-sokeriseos ja kermavaahto ensin keskenään. Sekoita sitten joukkoon myös valkuaisvaahto ja lopuksi myös raparperiseos.

Kaada pakastusta kestävään astiaan ensin pohjalle kerma-muna-raparperiseosta ja sen päälle puolet mansikkasoseesta. Sekoita "raidoiksi".

Lisää loput massasta ja sen päälle vielä loput mansikkasoseesta. Sekoita taas mansikkasose kuvioiksi massaan.

Pakasta ainakin pari tuntia tai jos annat seoksen olla pidempään pakkasessa, muista ottaa se reilusti ajoissa sulamaan jotta rakenne ehtii pehmetä ja maut tulevat esiin.

Letut

2 kananmunaa
2 reilua ruokalusikallista turkkilaista jogurttia
1 reilu ruokalusikallinen vehnäjauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta
Loraus kuohukermaa

Sekoita kaikki aineet keskenään kulhossa. Anna taikinan muhia liinan alla noin 15 minuuttia.

Paista pieniä lettusia voissa rapeiksi. Tästä taikinasta tulevat letut paistuvat hyvin nopeasti.

Ja tältäpä se sitten näytti, lettu jonka päälle on laitettu mansikka-semifreddoa. Koristeena on meidän parvekkeeltamme amppelimansikasta saatu ihan ensimmäinen mansikka. Maistui makeammalta kuin mikään mansikka koskaan aikaisemmin!

P.S. Päätimme Pastanjauhajien kanssa pitää kesäisen piknikin Oulussa maanantaina 18.7., luultavimmin Ainolan puistossa iltasella. Paikalle ovat tervetulleita saapumaan kaikki ruokaintoiset! :)

Erilaiset "makkarapotut"

Olen yrittänyt vähentää perunan ja muiden erityisen hiilihydraattirikkaiden ainesten käyttöä arkiruokavaliossani tämän vuoden ajan. Samalla olen yrittänyt keksiä uusia tapoja syödä enemmän erilaisia kasviksia. En julista karppitotuutta tai muutakaan yksioikoista ruokavaliota, yritänpähän vain opetella sellaista arjen ruokavaliota jolla vatsa voisi hyvin.

Lanttu on yksi niistä juureksista joita en juurikaan ole ennen syönyt. Nyt olen oppinut tekemään siitä oivaa lisuketta ainakin yhdellä tavalla ja tässä on toinen tapa, jota esimerkiksi Janna on Ruokahommissaan kokeillut.

"Makkaraperunat" lantusta
(yhdelle)

Neljäsosa isosta tai puolikas pienestä lantusta
Öljyä
Suolaa
Mustapippuria
Paprikajauhetta

1-1,5 (Juusto)makkaraa

Laita uuni lämpenemään 200-225 asteeseen.

Kuori lanttu ja leikkaa ohuehkoiksi ranskalaistyyppisiksi tikuiksi. Kaada kulhoon öljyä ja mausta se suolalla, rouhitulla mustapippurilla ja paprikajauheella. Sekoita lanttutikut öljy-mausteseoksessa niin että jokainen tikku saa maustetta ja öljyä ylleen.

Irrota makkarasta kuori. Itse tykkään että uunissa palasina tehtäessä makkara on kivempi ilman sitä kuorta. Leikkaa makkara kiekoiksi. Tällä kertaa itselläni oli makkarana Snellmanin Juusto Eetvartti (josta ei kylläkään tullut uutta juustomakkarasuosikkiani, melko mauton kun oli.)

Asettele leivinpaperoidulle pellille lanttutikut niin etteivät ne mene kovin paljon toistensa päälle. Laita pellille myös makkarapalat.

Kypsennä kunnes lanttutikut saavat väriä ja muuttuvat edes hieman rapsakan oloisiksi (lötköiksi ne silti perunaranskiksiin verrattuna jäävät) ja makkara ruskistuu. Meidän uunissa tämä ottaa sellaiset 20-25 minuuttia.

Truuttaa lautasen laidalle ketsuppia ja majoneesia, rouhi päälle mustapippuria. Tai syö niiden mausteiden kanssa jotka itsellesi parhaiten "makkaraperunoiden" kanssa maistuvat!

Pekoniherkkusienipasta

Tänään oli mieletön hellepäivä Oulussakin. Olin tietysti iltavuorossa töissä joten siinä vaiheessa kun pääsin töistä ei enää ollutkaan hirveän lämmintä. Alkoi myös tulla pieniä sadekuuroja ja tuuli yltyi. Jouduin siis hautaamaan toiveeni puistossa nautitusta päivällisestä piknik-tyyliin.

Olen nälkäisenä kiukkuinen enkä halunnut olla erityisen kiukkuinen tänään, joten piti minun suuntaaman lähikauppaan hakemaan pelastusta varsin hiostavan synkäksi muuttuneeseen kesäiltaan. Tässä ollaan nyt kaukana kauden tuotteista (ellei tuoreita yrttejä lasketa) mutta kun pekonipasta nyt vaan todistetusti toimii.

Pekoniherkkusienipasta
(3-4 annosta)

Haluamaasi pastaa ruokailijoiden nälkään sopiva määrä

2 pakettia pekonia
1 keskikokoinen punasipuli
2-3 jumboherkkusientä
Kermaa
Mustapippuria
Tuoretta timjamia
Parmesania tai vastaavaa pastan kaveriksi sopivaa kovaa juustoa

(Öljyä loraus kuullotukseen, basilikaa koristeeksi)

Laita vesi kiehumaan pastaa varten, mausta suolalla ja öljyllä jos haluat.

Poista herkkusienistä kannat. Silppua sienet suupaloiksi. Silppua myös punasipuli.

Laita pastat kiehumaan ja pannu/kasari kastiketta varten kuumenemaan.

Kuullota öljyssä hetki sipuleita ja sieniä. Saksi pekoni palasiksi joukkoon. Paista kunnes pekoni kypsyy ja hieman rapsakoituu. Rouhi joukkoon ronskisti mustapippuria ja lorauta kermaa.

Kun kastike on muhinut sopivan oloiseksi ja pasta alkaa olla kypsää, saksi kastikkeeseen vielä muutama oksa tuoretta timjamia.

Valuta pastasta keitinvesi pois ja sotke sitten kastike pastan joukkoon.

Raasta annoksen päälle reilu läjä parmesania, rouhi perään vielä mustapippuria myllystä ja koristele parilla tuoreella basilikan lehdellä.

Meikäläinen ei ole vielä muutamassa viikossa onnistunut tappamaan "parvekepuutarhaani" joten ehkä olen oppinut jotain tai sitten mulla on tänä kesänä vain käynyt tuuri toistaiseksi. Tämän annoksen timjami ja basilika tulivat siis ihan omalta parvekkeelta ruukusta.

Meidän parvekkeelle pääsi tänä kesänä asumaan yrttien lisäksi myös amppelimansikka, jonka pikkuhiljaa minimansikoita muistuttavat tuotokset jaksavat tuottaa iloa. Kunhan siitä vielä punertuisivat!

Itsepalvelupizzaa

Helsingissä vietettyyn viikonloppuun sisältyi paljon kivojen ihmisten tapaamista ja mikäs sen mukavampaa kuin tavata ruoan äärellä. Sunnuntain ruokapaikaksi ystävämme valikoivat S-ketjun uutuusravintolan Bravurian Kampissa.

Bravurian konsepti on uudentyyppinen Suomessa, joskin maailmalla jo tuttu. Ovella saa käteensä kortin ja kortille sitten leimataan kaikki mitä ravintolassa tilataan. Lopuksi lähtiessä kortilta luetaan mitä on tullut syöpöteltyä ja juopoteltua ja sitten maksetaan se mukaan. Ravintola toimii siis tavallaan itsepalveluperiaatteella. Paikan katto oli liitutaulua ja sinne oli kirjoiteltu erinäisiä lausahduksia ja näytti sieltä ruokalistan tietojakin löytyvän. Niska kenossa katon lueskelu ei ehkä ole se kivoin tapa miettiä mitä söisi joten ihan paperisiakin listoja on kyllä nähtävillä.

Ruoat tilataan itse linjastoilta; tarjolla on salaattia, pastaa ja pizzaa sekä jälkiruokia. Pasta tehdään itse ja sitä on tarjolla neljää eri sorttia. Kaikista käsittääkseni voi valita myös täysjyväisen vaihtoehdon. Seurueessamme tilattiin useampikin pasta ja kastikkeet olivat maistuvia mutta tagliatelle oli valitettavan ylikypsää ja paakkuuntui ikävästi.

Minä tilasin pizzan omavalintaisilla täytteillä. Tällä kertaa valikoin pizzaani savupekonia, sinihomejuustoa ja salami spianataa. Pohja oli ohut ja rapsakka, täytteitä oli mukavasti. Ravintolan yhdellä seinällä oli tuoreyrttejä joita sai käydä nipsaisemassa omaan annokseensa mielensä mukaisesti.

Jälkkäriosasto oli valmiiksi tehtynä odottamassa viileäkaapissa. Ottamani tiramisu oli ihan ok. Olen syönyt paljon kehnompaakin muun muassa joissakin muissa S-ketjun ravintoloissa. Myös testatut pannacotta, suklaajälkkäri ja juustokakku kuulemma maistuivat. Ainakin pannacotta oli ihan kelvollista kun sitä miehen annoksesta maistoin.

Vaikka ketjuravintoloita aina niin parjataankin niin ei Bravuria minusta lainkaan huonoimmasta päästä ollut. Toimintaidea on Suomessa vielä aika uusi ja erilainen ja vaikka itsepalvelua ei ehkä ravintolaruokailuunsa kaipaisi niin olihan se ihan jännittävää odottaa milloin pizzatiskiltä mukaan annettu vekotin hälyyttää pizzan valmistumisen merkiksi. Ruoka oli siis ihan ok ja palveli meidän helpon ja ei-super-kalliin sunnuntailounaamme tarpeita varsin mainiosti. Voisin käydä siis toistekin, etenkin kun sijainti Kampissa on varsin keskeinen.