Kalkkunasaltimbocca

Ennen eilistä päivää en ollut aiemmin tehnyt itse saltimboccaa ja oikeaoppisesti en kai ole tehnyt vieläkään, koska eilisessä saltimboccassa lihana oli kalkkunaa eikä vasikkaa. Yksi syy tekemättömyyteen on ollut salvia. Muistoissa on väikkynyt karvas kokemus eräässä ravintolassa, jossa kana oli niin salviapitoista ja karvasta etten pystynyt syömään annostani. Ajattelin kuitenkin antaa salvialle mahdollisuuden keittiössäni.

Saltimboccaa innosti kokeilemaan kirjastosta lainaamassani Jyrki Sukulan Hyvä fiilis -kirjassa ollut resepti. Ja siinä siis käskettiin käyttämään sitä kalkkunaa, jota minulla puolestaan sopivasti oli pakastimessa parin sisäfileen verran.

Kalkkunasaltimbocca
(kahdelle)

2 kpl kalkkunan sisäfilettä (tai isosta rintafileestä leikattuja pihvejä)
Tuoretta salviaa
Parmankinkkua viipaleina
Noin 2,5 desilitraa kuivaa valkoviiniä
Suolaa, valkopippuria
Voita

Painele kalkkunapihvit kevyesti ja mausta suolalla sekä valkopippurilla. Hiero mausteet lihan pintaan.

Asettele kalkkunapihveille myös tuoreita salvianlehtiä ja vuoraa sitten kauttaaltaan parmankinkkuviipaleilla.

Paista kalkkunoita runsaassa voissa niin, että niistä tulee rapeita ja rusehtavia molemmilta puoliltaan.

Kaada pannulle valkoviini ja hauduta miedolla lämmöllä ainakin 12 minuuttia. Valele välillä pannulle muodostuneella liemellä.

Jos lientä on pannulla runsaasti ja kalkkunat vaikuttavat kypsiltä, voit nostaa kalkkunat pois pannulta ja keittää lientä kasaan. Itselläni lientä ei hirveästi jäänyt, joten kasaankeittelyä ei tarvinnut suorittaa.

Meillä kalkkunasaltimboccan kanssa syötiin vihreitä papuja. Pannulle jäänyt liemi valutettiin kastikkeen virkaa toimittamaan.

Jyrkin reseptissä lisukkeena tarjoillaan vihreitä sekä valkoisia papuja valkosipulin kanssa keitettyinä, mutta meillä nämä keitettiin ihan vaan tavallisesti suolavedessä. Lisäksi tässä voisi reseptin mukaan tarjota paistettuja portobellosiivuja ja salaattia, jos jaksaa värkätä useampia lisukkeita.

Yllättävän helppo ja herkullinen ruoka, josta piti myös etukäteen ennakkoluuloisesti suhtautunut mies. Taidan tehdä toistekin!

Nuhanenän lounassalaatti

Jäin tänään kotiin parantelemaan viikonloppuna kimppuuni iskenyttä flunssaa. Jotakin piti keksiä lounasaikaan syötäväksi ja sen piti mielellään pitää sisällään edes jotakin voimakkaalta maistuvaa, jotta nuhanenäkin maistaisi.

Jääkaapista löytyi sinne jostain syystä unohdettu paketti chorizo-viipaleita, jotka päätin käyttää salaattiin. Valkosipuli ja chili tekevät myös hyvää flunssaiselle, joten sekoitin salaatille kastikkeen ranskankermapurkin jämistä, valkosipulista ja chilijauheesta (tuoretta chiliä ei nyt ollut).

Chorizosalaatti
(yhdelle)

Salaattia (laitoin tammenlehti- ja ruukkusalaattia)
Kapriksia
1 kovaksi keitetty kananmuna
50-70 grammaa chorizoviipaleita
1 punasipuli
Goudajuustoa

Kastike:
Ranskankermaa
2 kynttä valkosipulia
Chilijauhetta
Mustapippuria ja suolaa myllystä

Itselläni aineksista luomua olivat salaatit, kaprikset, kananmunat, sipuli ja valkosipuli.

Kuori valkosipulinkynnet ja purista ne ranskankerman joukkoon. Tumpsauta sekaan chilijauhetta. Rouhi myllystä sekaan myös mustapippuria ja suolaa. Laita kastike jääkaappiin maustumaan.

Keitä kananmuna kypsäksi.

Leikkaa punasipuli ja chorizo suikaleiksi. Kuutioi gouda.

Laita chorizo- ja sipulisuikaleet kylmälle pannulle ja laita pannu kuumenemaan. Paista kunnes chorizo hieman rapeutuu ja sipuli pehmenee.

Huuhtele ja kuivaa salaatinlehdet. Revi lautaselle sopiviksi suupaloiksi.

Ripottele salaattipohjan päälle chorizo-sipulisekoitus, juustokuutiot ja kaprikset. Kuori kananmuna ja leikkaa se neljään osaan. Asettele myös munalohkot salaatin päälle.

Lopuksi nostele salaatille myös kastike nokareina. Rouhi vielä halutessasi päälle mustapippuria ja suolaa.

Salaatti oli hyvää, vajaasta makuaistista huolimatta. Kastikkeeseen olisi voinut laittaa vielä ronskimmin valkosipulia ja chiliä, mutta eivätpä nyt ainakaan jyränneet muiden ainesten makuja alleen liiaksi.

Lisuke ruusukaalista

En ole juurikaan kokkaillut ruusukaalista mitään, mutta tuntuu että viime aikoina siihen on törmännyt vähän joka puolella. Blogistaniassakin silmiin on sattunut ihan lyhyen ajan sisällä parikin ohjeistusta ruusukaalien valmistukseen. Niinpä tilasin minäkin luomuruokapiirin kautta rasiallisen noita somia vihreitä palleroisia ja tein niistä lisukkeen piffille.

Pekoninen ruusukaalilisuke
(yhdelle)

Puolikas rasia ruusukaalia
3-4 siivua pekonia
Loraus kermaa
Mustapippuria

Keitä ruusukaalit kypsähköiksi mutta napakoiksi suolatussa vedessä, semmoiset nelisen minuuttia.

Paloittele pekonisiivut suupaloiksi. Laita pekonipalat kylmälle pannulle ja laita pannu lämpenemään.

Valuta kaalit vedestä.

Paista pekonipaloja pannulla. Kun alkavat näyttää kypsiltä, lisää joukkoon kaalit. Pyörittele sen aikaa, että kaalitkin saavat hieman väriä pintaansa.

Rouhi kaalin ja pekonin sekaan reilusti mustapippuria ja lorauta pannulle kermaa.

Anna pulputella sen aikaa, että kerma keittyy kasaan eikä lisukkeen koostumus ole kastikemainen.

Tarjoile pekonista ruusukaalilisäketta esimerkiksi hyvän pihvin lisukkeena.

Tykkäsin kyllä ruusukaalista näin valmistettuna. Mies halusi omansa ihan vaan keitettyinä, mutta söi osansa kiltisti kuitenkin, joten ehkäpä ruusukaali vierailee jatkossa keittiössämme tiheämmin kuin tähän saakka.

Tällä viikolla blogin kävijälaskuri saavutti 100 000 kävijän lukemat. Ilmeisesti täällä vierailee siis joskus joku muukin kuin minä ja pari kaveria. Kiitos kaikille kävijöille! :)

Suklaa-pekaanipähkinäcookies

Olin luvannut tehdä jotakin makeaa tyttöjen iltaan. Idea- ja energiapankkini oli aika tyhjillään, eikä aikaakaan oikeen ollut mihinkään kovin erikoiseen ja aikaavievään pipertämiseen. Pyörittelin mielessäni ensin muffinsien tekoa, mutta päädyin sittenkin cookieseihin. Vihreä curry -blogista löytämäni suklainen pekaanipähkinäcookies -resepti vaikutti kiinnostavalta, joten otin siitä mallia.

Suklaa-pekaanipähkinäcookies

Noin 200 grammaa tummaa suklaata (laitoin 2 kpl Fazerin thin darkeja eli 160 g)
100 grammaa voita
Noin desilitra tavallista sokeria
Reilu desilitra muscovadosokeria (eli siis täysruokosokeria)
1 kananmuna
1 teelusikallinen vaniljasokeria
Reilut 2 dl vehnäjauhoja
0,5 teelusikallista leivinjauhetta
90 grammaa pekaanipähkinöitä

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Sulata 140 grammaa suklaasta. Anna jäähtyä hieman.

Pilko loput suklaat sekä pekaanipähkinät.

Vaahdota huoneenlämpöinen voi vatkaimella. Lisää sitten voin sekaan sokerit ja vaahdota uudestaan.

Vatkaa voi-sokeriseokseen mukaan kananmuna ja sulatettu suklaa.

Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää sitten noin puolet jauhoista taikinaan.

Lisää suklaat ja pekaanipähkinät. Sekoita.

Lisää vielä loput jauhoseoksesta ja sekoita tasaiseksi.

Nostele taikinasta lusikalla kökkäreitä leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä leviämisvaraa.

Laita keksit paistumaan uunin keskitasoon. Kun taikina on uunissa hieman sulanut, voit vielä ottaa pellin hetkeksi uunista ja haarukalla tasoitella keksejä vähän keksimäisempään ulkomuotoon.

Paista noin 12-15 minuuttia.

Tämä oli kiva keksikokeilu! Tykkään suklaasta ja pähkinöistä, joten meikäläiselle nämä kyllä upposivat oikein hyvin. Ja näyttivät kelpaavan myös muille tyttöjen iltalaisille.

Vuoden 2011 parhaat palat

Muissakin blogeissa on muisteltu menneitä ja listattu edellisen blogivuoden parhaimmistoon nousseita juttuja. Liekö sen niin väliä, että vuosi ehti jo päivittyä uudeksi, joten muistellaan nyt täälläkin hieman vuotta 2011 blogin näkökulmasta.

Tammikuu

Tammikuussa kokattiin heti mahtia alkupalaa mozzarellasta ja ilmakuivatusta kinkusta. Tätä tuli tehtyä vuoden mittaan todella monesti!

Myös jälkiruokaosastolle löytyi vuoden kestosuosikki jo tammikuussa. Vaniljainen pannacotta oli ja on vaan niin hyvää.

Helmikuu

Helmikuussa puolestaan bongasin keittiööni keiton, jota valmistettiin meillä vuoden 2011 aikana lukuisia kertoja.


Kokeilin myös jännittävää feijoadaa, joka lämmitti mukavasti mieltä ja masua.

Helmikuussa oli myös hulvattomia kohtaamisia muiden blogistien kanssa, Helkassa Helsingissä ja kotoisasti euroviisujen merkeissä Jauhantapajalla.

Maaliskuu

Helmi-maaliskuun vaihteessa karkasimme Suomen talvelta ja nautimme auringosta sekä hyvästä seurasta Teneriffalla.

Maaliskuussa osallistuin Helkan reseptikisaan lempeillä lanttukuutioilla ja potkivalla poronkäristyksellä. Vaikka menestystä ei yleisöäänestyksessä tullutkaan, päätyi Helkan keittiömestari kuitenkin ottamaan annokseni blogiannoslistalle Helkan keittiöön!

Maaliskuussa löysin myös karpihkon lettuohjeen, joka on jäänyt keittiöömme vakituisesti. Nämä ovat niin helppoja ja herkkuja, eikä vatsakaan valita jauhojen määrästä.

Huhtikuu

Huhtikuulta mieleen jäi pääsiäisenä kokattu karitsa-annos.

Sekä aloittelijan tuurilla onnistunut Crème brûlée.

Toukokuu

Toukokuussa bloggaamani manteli-porkkanakaakku on myös eräs kestosuosikkilistalle vuodelta 2011 nousseista jutuista. Erinomainen resepti myös karpihkoa ruokavaliota ajatellen!

Toukokuussa kilisteltiin myös ihanalla mansikka-raparperimehun ja skumpan yhdistelmällä Euroviisujen parissa.

Kuvasta kiitos Pastanjauhantaan.

Kesäkuu

Kesäkuussa tuli blogattua erilaiset "makkara-perunat" eli lantturanut ja makkara. Tätä tuli tehtyä erittäin monta kertaa, sillä ruoka valmistuu nopeasti ja helposti. Ja tuleepahan syötyä lanttua!

Juhannuksena tuli herkuteltua vaikka millä, mutta nostetaan esiin grillattava jälkiruoka eli suklaa-rommibanaanit.

Heinäkuu

Heinäkuussa herkuteltiin muun muassa kesäisellä bloggaripiknikillä. Mukana oli ilahduttavasti myös uusia tuttavuuksia Oulun ulkopuolelta. Pääsinpä heinäkuussa myös pizzan, pastan ja risoton maahan.

Heinäkuussa kotikokkauspuolella eniten mahtoi ilahduttaa synttärilahjaksi saatu jätskikone.

Elokuu

Elokuussa ilahduttivat kantarellit kastikemuodossa.

Syyskuu

Syyskuussa emännöin ruokailtamia blogistiystäville ja taas oli monenlaista hyvää tarjolla.

Myös syksyisellä mökkireissulla kokatut etanat jäivät mieleen.

Lokakuu

Lokakuu näyttää olleen jälkiruokapainotteinen bloggausten osalta. Nostetaan esiin vaikkapa vaniljainen pannacotta mustikka-limoncellokastikkeella.

Osallistuin myös Pauligin Makupari-kisaan espresso-suklaakekseillä, jotka täytin kotitekoisella rommi-rusinajäätelöllä.

Marraskuu

Marraskuussa pikkujouluiltiin insinöörikeittiössä.

Mahtavat lantturieskat tuli testattua ja erinomaisiksi todettua.


Myös lähilihaa pistettiin pataan highlanderin muodossa.

Joulukuu

Vuoden ja juhlakauden lähestyessä loppuaan, nousivat esiin juomat.

Omatekoinen glögi sai kehuja ystäväpiiristä ja pidinpä siitä itsekin, joten tuo oivallinen lämmittävä juoma ansaitsee maininnan joulukuun toisena kohokohtana.


Vuoden viimeinen postaus liittyi myös lämpimään juomaan. Jälkiruoan korvikkeeksi tai muuten vaan herkuteltavaksi sopi vuoden viimeisenä päivänä erinomaisesti lämmin rommikaakao.

Toivottavasti onnistun tänäkin vuonna kokkaamaan sekä itselleni että läheisilleni monen monta herkullista ateriaa, opin jotain uutta raaka-aineista ja ruoan valmistuksesta, pääsen jakamaan iloisia hetkiä hyvän ruoan ja juoman äärellä hyvässä seurassa ja sen kaiken ohessa voimaan itsekin paremmin!

Kippis vuodelle 2011!

Vuosi vetelee viimeisiä tuntejaan ja kohta ollaan jo vuodessa 2012! Aika rientää, tämäkin vuosi on vilahtanut ohitse vikkelää vauhtia, vaikka elämä onkin pysynyt jokseenkin tutuissa uomissaan. Lähipiirissä sen sijaan on riittänyt tapahtumia jaettavaksi asti.

Tänään meillä syötiin ihan tavallinen pihviateria. Jälkiruoaksikin olin suunnitellut jotain kivaa mascarpone-kermajuttua, mutta unohdin mascarponen kauppaan, joten päivitin jälkkärin juomamuotoon. Tämä olikin miehen mielestä suunnilleen paras drinkki, jonka hän on juodakseen saanut kuluvana vuonna. Aika hyvää siis!

Rommikaakao
(kahdelle)

2 hieman vajaata mukillista täysrasvaista maitoa
Noin 6 teelusikallista kaakaojauhetta (meillä Clipperin luomua herkkukaakaota)
6-8 senttilitraa hyvää rommia
Vatkattua kermavaahtoa
Minivaahtokarkkeja

Mittaa maito ja kaakaojauhe kattilaan. Kuumenna lähes kiehuvaksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta halutessasi vaniljasokerilla/sokerilla.

Mittaa mukeihin rommi, tipauta pohjalle muutama vaahtokarkki per kuppi.

Kaada kuuma kaakao mukeihin rommin ja vaahtokarkkien päälle. Lusikoi vielä päälle kunnon kasat kermavaahtoa.

Lämmintä, onnellista ja erittäin herkullista uutta vuotta 2012 toivottavat Virpi ja mies Peruspöperölästä!

Lakkajuustokakku

Joulupöydän jälkkäri- ja kahvikakkuosastolle olen tehnyt ennenkin juustokakkua. Pohtiessani ennen joulua, että millaisenhan kakun sitä tänä vuonna tekisi, tuumasi mies, että lakkajuustokakku voisi maistua. Sellaista siis tehtiin!

En nyt enää löydä netistä sitä reseptiä, josta itselleni kirjasin vinkkejä ylös, mutta laitetaan tänne blogiin talteen kuitenkin vastaisuuden varalle.

Lakkajuustokakku

Pohja:
1 paketti/pussi suklaa-kaurakeksejä (käytin Jyväshyvän)
Noin 75 grammaa sulatettua voita

Täyte:
Noin 2,5 desilitraa kuohukermaa
200 grammaa maustamatonta tuorejuustoa
2 purkkia lakkajogurttia (käytin Valion lakka-omenaa)
Vajaa desilitra sokeria
1 desilitra lakkalikööriä
4 liivatelehteä

Kiille:
3 desilitraa lakkahilloa
0,5 desilitraa vettä
2 liivatelehteä

Öljyä/rasvaa irtopohjavuoan reunat. Päällystä vuoan pohjalevy leivinpaperilla.

Murskaa keksit, sulata voi ja sekoita voisula keksimurujen joukkoon. Painele vuoan pohjalle kakkupohjaksi. Siirrä vuoka jääkaappiin.

Anna liivatelehtien liota kylmässä vedessä kymmenisen minuuttia.

Vatkaa kuohukerma ja sokeri vaahdoksi. Sokeria ei tarvitse välttämättä laittaa noinkaan paljon, sillä kakusta tulee kyllä todella makeaa vähemmälläkin sokerilla.

Sekoita kerman joukkoon tuorejuusto ja jogurtti.

Kiehauta lakkalikööri. Puristele liivatteista ylimääräinen vesi pois ja sekoita liivatteet liköörin joukkoon.

Lisää liivatelikööriseos kerma-tuorejuusto-jogurttimassaan kevyesti vatkaten.

Kaada massa vuokaan keksimurupohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa, mieluusti vaikka yönkin yli.

Aloita kiilteen teko laittamalla liivatteet kylmään veteen likoamaan.

Kiehauta puolisen desiä vettä ja liota puristellut liivatteet sen joukkoon.

Kaada liivatevesi lakkahillon sekaan, sekoita.

Levitä lakkakiille tasaisesti hyytyneen juustokakun pinnalle ja anna hyytyä jääkaapissa vielä ainakin pari tuntia.

Kuten sanottua, sokerin määrää olisi voinut säätää vielä alemmas, sillä viimeistään hillosta tehty kiille teki tästä kakusta jokseenkin imelää. Kakku oli laatua "yksi pala riittää sokerihumalaan". Maku oli muutoin kyllä oikein kohdillaan, kaikille jouluaaton ruokailijoille kelpasi paremmin kuin hyvin!